maanantai 11. heinäkuuta 2016

Nuuskamirkkunen

Juhannusompelusten imussa lisää ompelua.

Kun sain juhannusaattona Taikamuumi-kankaasta tekemäni mekon valmiiksi, olin niin iloinen siitä, kuinka hyvät kaavat olin saanut aikaan! Aloin heti suunnitella toista mekkoa Solbiati-pellavasta, jonka ostin jo hyvän aikaa sitten Eurokankaan palalaarista.

Muistan kun ostin kankaan. Olin aivan ihmeissäni siitä, kuinka hyvälaatuisia pellavakankaita laarissa oli. Tämän kankaan väri ei ole mikään ykkössuosikkini, mutta kutojan sydämeni suli täysin, sillä se on kärkitoimikasta! Ja se ei ole mikään yleinen sidos varsinkaan niiden kankaiden joukossa, mitä Eurokankaan laareista voi löytää.


Pistin etäisesti mieleen nimen Solbiati, ja nyt viimein otin siitä selvää. Kyseessä on siis suuri ja vanha italialainen tekstiiliyritys, joka on erikoistunut pellavaan. En todennäköisesti ole törmännyt yrityksen nimeen aiemmin siksi, että en varsinaisesti ole kohderyhmää. En tiedä, onko näitä kankaita missään myynnissä pakalta - vai menevätkö lähes kaikki valmisvaatetuotantoon sellaisille merkeille, joista en ole ikinä kuullutkaan. Sillä sellaisia vaatteita ei liiku kirpputoreilla. Hyppysiini tuntuva laadukkuus on todennäköisesti siis todellista, eikä vain illuusioita.


Kuositteluongelma: halusin hihat. Olen pelännyt tätä hetkeä pitkään. Kokemusteni mukaan hihat ovat hirveän vaikeat ja pelottavat ja aiheuttavat aina ongelmia. Tehtaamon Tiinan avulla pääsin kuitenkin ongelman alkujuurille, ja opin missä on istutetun hihan olkasauman kohta. Se olikin senttiä alempana mitä olen luullut/väärin oppinut! Kuosittelin hihan pyöriön peruskaavan ohjeen mukaan, ja pyöriön pituus ihmeellisesti oli  juuri sopiva olkasaumaan, jonka käsi- ja silmävaralla piirsin muumimekon kaavaan.

Hihan pituus valikoitui tuollaiseksi kyynärpään yläpuoliseksi sen perusteella, että olen omin korvin kuullut Anna Ruohosen sanovan, että se on lyhyiden hihojen pituuksista mairittelevin kenelle hyvänsä.

Ompelin mekkoa illan ja aamun, ja pistin se heti päälleni Kehrääjien killan ja Rukkikuiskaajan järjestämään kehräystapahtumaan Seurasaareen. Kun oli tarkoitus olla koko päivä ulkona, niin otin mukaan vuosia sitten pihakirppikseltä Oulusta ostamani hellehatun, joka sattumalta on myös vihreä.

Kas! Nuuskamirkkunenhan se siinä!

Kiitokset kuvasta S.Hämäri!
Kuvassa kokeilen ensimmäistä kertaa kehräystä intialaisella charkha-rukilla. Epätoivoinen ilme - johon on kuvaustilanteen vuoksi saatu väännettyä vähän hymyä - kuuluu asiaan. Lisää charkhasta voi lukea Rukkikuiskaajan Kehräyshaaste -postauksesta heinäkuun kohdalta.



perjantai 8. heinäkuuta 2016

Liihoittelua varten

Juhannusompelus II, ja siinäpä ne sitten olivatkin tällä kertaa.

Viime syksynä Jyväskylässä ostin Taitoshop Aiviasta Keski-Suomen kansallispuvun paidan ja röijyn kaavat. Melkein lähes yksinomaan siksi, kun ne olivat siellä kaupan hyllyllä niin helposti ostettavissa. Kaavoihin liittyvät ohjeita ei ollut valmiina, vaan ne piti tulostaa. Siinä kesti hetkisen, mutta mulla oli aikaa odottaa.

Olen mielessäni suunnitellut takkia, ja sen vuoksi halusin nyt testata Keskisuomen (ja Kuhmoisten) röijyn kaavaa. Kankaaksi valikoitui Eurokankaan palalaarista ostamani ohuen ohut Solbiati-pellava, ihan vain helteen vuoksi/kunniaksi.

Kaavoja muokkasin vain se verran, että leikkasin etukappaleet yhtenäisinä (kaavassa ne ovat esikuvan mukaisesti tehty kahdesta kappaleesta) ja hihoista tuli kankaan riittävyyden vuoksi lyhyemmät.

Kangas oli näin testiompeluun vähän rasittava ommeltava, kun teki mieli vain saada nopeasti valmista, ja ohut ja harvahko pellava völlyi paininjalan alla. Etureunojen muodot vääristyivät liioittelevasti. mutta ne saakin aika mukavasti solmittua kiinni.


 Selän sauman kohdalla on vino langansuunta, ja se venyi ihan holtittomasti. No tein sinne pikku laskokset. Sopivat minusta tyyliin, kun tällainen liihoitteluvaatehan tästä tuli. Sellainen joka on ihan omiaan helteisissä puutarhajuhlissa tai kun aamuisin menee nauttimaan teetä terassille. Harvemminhan (koskaan) sitä tapahtuu, mutta on hyvä olla vaate valmiina.


No se istuvuus sitten: erittäin kansanomainen. 

Takkia en tekisi tästä kaavasta tällaisenaan, sillä sen alle ei juuri mahtuisi niitä vaatteita, mitä arkisin käytän. Jos sen sijaan tekisin Keski-Suomen tai Kuhmoisten kansallispukua, niin istuvuus olisi aika erinomainen. Tekisin ensin paidan ja liivin valmiiksi, ja sitten röijystä kokeilukappaleen paksuhkosta ja tukevasta kankaasta (oikea röijy on vanutettua villakangasta pellavavuorilla). Sovittaisin kokeilukappaletta liivin ja paidan päälle ja hameen kanssa. Jotain pienen pieniä muutoksia pitäisi ehkä tehdä, että saavuttaisin röijyn esikuvan olemuksen. Istuuus sen sijaan olisi oikein kansanomainen ja hyvä. Se tarkoittaa sellaista tuntua, että jos arjessa pitämäni vaatteen rinnanympärys tuntuisi yhtä napakalta, sitä tekisi mieli löysätä 
Mutta kansallispuvussa se kuuluu asiaan, näin olen antanut itseni oppia..

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Vaarallinenjuhannustaikamuumipuku

Juhannusompelus I

Juhannuksena ompelin, samoin kuin viime vuonna. Tajusin, että se johtuu ehkä siitä, että hankin ompelukoneeni kaksi vuotta sitten juhannuksen aikoihin, joten vuosipäiviähän tässä ilmiselvästi vietellään.

Kankaan hankin yli vuosi sitten siinä vaiheessa kun Finlayson alkoi toimitusjohtaja Jukka Kurttilan johdolla tehdä konkreettisia arvojen mukaisia tekoja. Äänestin jaloillani, jotka veivät minut Finlaysonin myymälään ostamaan metrikaupalla kankaita. Taikamuumia ja Luotomuumia sillä kertaa.




Mekko oli mielessä pitkään, mutta viimein juhannuksen alla piirsin pienen luonnoksen ja aloin kuositella. Lähtökohtana kaavoille oli Gertie´s book for better sewing (Hircsh, Gretchen. 2012) -kirjassa oleva Portrait blouse. Tein jo viime syksynä mallista lakanakangasproton, kun kuosittelin sen pohjalta villakangasmekon. Vaikka mulla ei todellakaan ole silmämääräisesti eikä mittojen puolesta mikään missikeho, niin nyt olen alkanut viimein tajuta, että kolmiulotteisena kappaleena minussa on kummallisen paljon muotoja. Minun on aivan turhaa tehdä mitään ilman totisia rintamuotolaskoksia, ja sen puolesta nämä Gertien vintage-henkset kaavat sopivat mulle hyvin.




Kuosittelin Portrait blouse -paidan kaavaan helman, taskut ja prinsessaleikkauksen. 
Takakappaleesta tein A-mallisen ja laitoin vyötärölle kuminauhakujan.


Kuvioiden kohdistaminen ei aina kuulu mielenkiinnon kohteisiini, mutta nyt halusin Vilijonkan ehdottomasti miehustaan. Ja nämä värit on aivan ihanat!




Juhannusaattoiltana sain mekon valmiiksi. 
Vedin sen heti päälleni ja lähdin valokuvausreissulle, 
jonka päätteksi putosin jokeen. 


Pidän sitä hyvänä alkuna vaatteelle. 



lauantai 18. kesäkuuta 2016

Tehty työ

Viime kesänä ostin ihan ensimmäistä kertaa ohjeen Ravelrystä. 
Se oli Kate Daviesin Hap for Harriet
koska Kate Davies on ihana, ja huivia teki mieli neuloa. 

Ostin luksuslankaakin sitä varten. Punainen oli mulla mielessä, 
mutta lankakaupan punaisten lankojen valikoima ei iskenyt. 
Varasuunnitelma oli ehkä jokseenkin sellainen, että jotain lankaa 
joka tuo hyviä juttuja mieleen. 

No Madelintosh on luksuslankojen joukossa jotain kulttisuosiota nauttiva,
 ja niillä on lankalaatu, jonka nimi on prairie. 
Voi kuulkaat, miehän tykkään preeriasta, 
niin sehän on erittäin looginen syy ostaa juuri tätä lankaa niityn värisenä.



Hap for harriet Madelinetosh prairiesta oli hyvää neulottavaa. Kesä meni mukavasti. 
Mutta sitten huivi tuli valmiiksi ja ohje antoi ymmärtää, että nyt se 
pitäisi sileyttää nuppineulaamalla joka ikinen nirkonnypykkä alustaan. 

Ja vaikka muuten pystyn kyllä olemaan piittaamatta mistään ohjeista pätkän vertaa, 
niin en tiedä miksi kompastuin tähän. 

Puolen vuoden päästä mainitsin asiasta ja Kutimoiva Liina lausui: 
"Jos kohta liotus on minusta taktiikoista paras joka tapauksessa 
eikä enempää voida keltään vaatia." 



 Viittasin nuppineuloille kintaalla, ja huivi on toiminut oikein hyvin 
omassa elementissään, 
eli useimmiten kaulan ympäri kiedottuna. 


(eri asia tietysti jos haluaa vaikka asetella huivin pöydälle, 
jonka ympärille on kutsunut teräväkielisiä syynääjiä, 
mutta tuollaiseen tilanteeseen en kyllä ehdoin tahdoin itseäni aseta, 
kun voihan kutsua myös mukavia ihmisiä.)



Aloin tehdä toista samanlaista Handun Gimallelangasta. 


Vähän oli mielessä yksi syntymäpäivä - joka nyt on jo ollutta ja mennyttä -
 mutta tärkein syy ehkä kuitenkin oli se, että piti saada tehdä käsillä töitä. 


Se on liikuntaa sielulle, mielelle ja aivoille. 
Voi jumiuttaa hartiat, 
mutta pitää henkisesti koossa vaativissa olosuhteissa. 


Ja mie neuloin neuloin neuloin
 ja lanka alkoi olla lopussa 
vaikka huivi on vasta puolessa välissä,
ja olis voinut ottaa paksummat puikot, 
ja keksin varasuunnitelmia ja muutin niitä
 ja neuloin neuloin neuloin. 

Sitten laitoin lepäämään. 

Ja eilen purin kaiken. 



Työ oli tehty. 
Käsityö. 


Ei siis mikään produkti, vaan se työ joka tapahtuu sisällä. 


Se henkinen liikunta, kun kädet ja aivot toimivat yhdessä ja hyvällä tavalla kuormittavat mieltä. 



Niin paljon sain viettää hyvää aikaa neuloen! 
Ja lisäksi edelleen on ihana luksuslanka käytettävissä uusiin projekteihin!





maanantai 25. huhtikuuta 2016

Siivenkärjissä pirtanauhat


Kävin kävelyillä ja ihmettelin kevättä. 
Kuvittelin että saisin kävellen ratkaistua monimutkaisia ongelmia.



Sen sijasta ratkesivat vain tähän yksinkertaiseen huiviin liittyvät ongelmat.
Olivatko ne tyhjänpäiväisiä kävelyitä sitten?
Olisiko ollut parempi istua sisällä, tuijottaa näyttöpäätettä ja hakata näppäimistöä, 
että edes näyttäisi siltä kuin olisi saanut jotain vakavaa ja aikuista aikaiseksi?

Ehkä pitää sitten tämä huivi edes dokumentoida vakavasti ja aikuisesti.



Musta ja harmaa lanka ovat Lopi Kambgarnia Islannin reissulta. 
Ostin niille kaveriksi turkoosin kerän, 
mutta se nyt ei sopinut tähän etelän kevääseen yhtään, tähän leskenlehtiaikaan. 
Keltaiset ovat paksua Pirkkalankaa.

Paino: 108 g
josta harmaata 50 g, 
mustaa 34 g ja 
keltaisia yhteensä noin 25 g.

Koko: Siipiväli 140 cm 
+ nauhat ja tupsut 2 x 25 cm

Huivi venähti kovasti, kun kastelin sen ja asettelin sileytymään (eli pistin lattialle pyyhkeen päälle ja annoin kuivua yön yli, näiden asioiden kanssa en jaksa pingottaa). Kastelematon huivi meni juuri kaulan ympäri niin, että sain nauhat rusetille. 


Pujotin huivin siipien kärkiin virkkuukoukulla loimilangat ja kudoin pirtanauhaa.


Tutkaimista tein tupsut,










sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Niin kaunista lankaa

Kun olin lapsi ja tuli kaukana asuvia serkkuja käymään, kysyin ensin, milloin lähdette takaisin. Ei siksi että olisin toivonut heidän lähtevän, vaan ihan vain sen vuoksi, että osasin varautua tulevaan.


Kun Ateneumin Japanomania-näyttely avautui helmikuussa, ja kävin siellä sattumalta avajaisten jälkeisenä päivänä, aloin heti surra, että näyttely on Ateneumissa vain mittättömät neljä kuukautta. Jos ette ole jo käyneet, niin vielä olisi kuukausi aikaa! Näyttelyyn liittyvä tutkimushanke on saanut alkunsa viisi vuotta sitten, ja se näkyy. Näyttely on minusta aivan ihana, aivan kuin metsässä kulkisi! Se pitäisi saada kokea eri vuoden aikojen aikana, yksi kevät ei riitä! Ehkä lähden sitten näyttelyn perässä kiertämään pohjoismaita, niin saan kyllikseni.


Ja ne langat sitten!

Japanomania näyttelyssä näin ensimmäistä kertaa Frida Hansenin kuvakudoksia, ja voi hyvän tähden että voi ihminen mennä aivan ymmyrkäiseksi siitä, kuinka kaunista on lanka! Hansenin kuvakudoksissa nimittäin kude ei peitä loimilankoja kauttaaltaan, vaan näkyvillä olevat käsin kehrätyt ja -värjätyt (en tiedä onko oikeasti näin, mutta näin minun silmäni kertovat) langat ovat osa teosta. Ja niitä lankoja käyn katsomassa jokaisen teoksen äärellä, ja joka kerta on niin hyvä olo. Kuin katsoisi merelle, tai joen pintaa tai pilviä.  Suurin suosikkini on Kesäyön unelma, josta löytyy kuva täältä: http://lostintherenaissance.tumblr.com/post/4538582799/rosebiar-summer-nights-dream-tapestry-design



Haluaisin vain kehrätä - tehdä lankaa. Se on minun unelmani. 
Ja sitten neuloa kutoa virkata punoa solmia sitä lankaa. 
Ei minua kiinnosta oppia mitään uusia tekniikoita eikä villiityä trendeistä,
kun pelkkä lanka on maailma jossa voi iloisesti harhailla koko ikänsä!



Muoks. Kun tämä tänään tuli mieleen, niin pitää tänne linkata: 
Timo Kiiskinen, Liian nuorena kaunis vuodelta 1994.  

 "Eikä ne unelmat muuta vihaa kuin verta ja lihaa". 




tiistai 5. huhtikuuta 2016

Huhtikuu

Stephen West julisti juuri huhtikuun huivikuukaudeksi
Täällä Suomessa huhtikuu onkin jo perinteisesti käsityökuu. 
Ensi viikolla kun vietetään Taidon ja käsityön viikkoa ja loppukuussa Vaatevallankumousta.


Tänä vuonna Taidon ja käsityön viikon teema on mosaiikki.

En innostunut siitä yhtään.


 Mosaiikkineule tuli kyllä mieleen, mutta sillä nyt ei ole mitään tekemistä mosaiikin kanssa, 
kuten ovat myös Puikkomaisteri ja Neulova narttu todenneet. 



Hukkasin eilen sormikkaani.
  
Mietin, että oli kuitenkin Huhtikuu, joka ne otti. 
Vaati uhriksi. 
Suututti aivan, ja olin että 
"Mitä sie mulle alat, mie senthän tykkään sinusta sellasena ku olet!" 

Ehkä Huhtikuu halusi lepytellä, 
-vai mitä ihmettä tämä on- 
mutta tänään aamulla pellolla kävellessä,
 -siellä samalla pellolla jossa olen jo yli vuoden kävellyt lähes joka päivä- 
löysin sieltä keramiikan ja lasin palasia. 


Sitäkö meinaat, Huhtikuu, 
että mosaiikkia pitäis alkaa, häh?