perjantai 8. heinäkuuta 2016

Liihoittelua varten

Juhannusompelus II, ja siinäpä ne sitten olivatkin tällä kertaa.

Viime syksynä Jyväskylässä ostin Taitoshop Aiviasta Keski-Suomen kansallispuvun paidan ja röijyn kaavat. Melkein lähes yksinomaan siksi, kun ne olivat siellä kaupan hyllyllä niin helposti ostettavissa. Kaavoihin liittyvät ohjeita ei ollut valmiina, vaan ne piti tulostaa. Siinä kesti hetkisen, mutta mulla oli aikaa odottaa.

Olen mielessäni suunnitellut takkia, ja sen vuoksi halusin nyt testata Keskisuomen (ja Kuhmoisten) röijyn kaavaa. Kankaaksi valikoitui Eurokankaan palalaarista ostamani ohuen ohut Solbiati-pellava, ihan vain helteen vuoksi/kunniaksi.

Kaavoja muokkasin vain se verran, että leikkasin etukappaleet yhtenäisinä (kaavassa ne ovat esikuvan mukaisesti tehty kahdesta kappaleesta) ja hihoista tuli kankaan riittävyyden vuoksi lyhyemmät.

Kangas oli näin testiompeluun vähän rasittava ommeltava, kun teki mieli vain saada nopeasti valmista, ja ohut ja harvahko pellava völlyi paininjalan alla. Etureunojen muodot vääristyivät liioittelevasti. mutta ne saakin aika mukavasti solmittua kiinni.


 Selän sauman kohdalla on vino langansuunta, ja se venyi ihan holtittomasti. No tein sinne pikku laskokset. Sopivat minusta tyyliin, kun tällainen liihoitteluvaatehan tästä tuli. Sellainen joka on ihan omiaan helteisissä puutarhajuhlissa tai kun aamuisin menee nauttimaan teetä terassille. Harvemminhan (koskaan) sitä tapahtuu, mutta on hyvä olla vaate valmiina.


No se istuvuus sitten: erittäin kansanomainen. 

Takkia en tekisi tästä kaavasta tällaisenaan, sillä sen alle ei juuri mahtuisi niitä vaatteita, mitä arkisin käytän. Jos sen sijaan tekisin Keski-Suomen tai Kuhmoisten kansallispukua, niin istuvuus olisi aika erinomainen. Tekisin ensin paidan ja liivin valmiiksi, ja sitten röijystä kokeilukappaleen paksuhkosta ja tukevasta kankaasta (oikea röijy on vanutettua villakangasta pellavavuorilla). Sovittaisin kokeilukappaletta liivin ja paidan päälle ja hameen kanssa. Jotain pienen pieniä muutoksia pitäisi ehkä tehdä, että saavuttaisin röijyn esikuvan olemuksen. Istuuus sen sijaan olisi oikein kansanomainen ja hyvä. Se tarkoittaa sellaista tuntua, että jos arjessa pitämäni vaatteen rinnanympärys tuntuisi yhtä napakalta, sitä tekisi mieli löysätä 
Mutta kansallispuvussa se kuuluu asiaan, näin olen antanut itseni oppia..

2 kommenttia:

  1. Nykypäivänä on oikein mukavaa, kun kansallispukujen muotoa voi muokata ja kaavoja käyttää arkipäivänkin vaatteisiin. Tulipa tuosta etukappaleesta hieno. Itse näkisin vielä kuminauhakiristyksen sopivan hihoihin, siis ranteeseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta,kuminauhat sopisivat hyvin ranteisiin! Kansallispuku on kyllä huikea aarreaitta! Mie tykkään erityisesti kansallispuvun muotokielestä, siksi nämä kaavojen kokeilut ovat niin hauskoja.

      Poista

Kertokaapa vaikka tarinoita, niistä mie tykkään.