perjantai 30. toukokuuta 2014

Pyörölukuarvonnan voittaja!

Yy-kaa-koo, kone arpokoon...

Pyörölukuarvontaan tuli mahtavia ehdotuksia huoneentauluiksi ja blogipostauksiksi! Haluaisin toteuttaa ne kaikki, ja mistä sitä tietää, vaikka joskus toteuttaisinkin. Jostain pitää aloittaa, joten pistin arpoen, kuten lupasinkin. Kommentteja tuli 10 kappaletta ja satunnaislukugeneraattori veti hatusta
Tadaa! Kommentin numero 3 eli Iina T:n hekumallisen toivomuksen

Tule ja puserra

Intohimoinen punaista väriä sisältävä huoneentaulu menee työn alle tässä kesän aikana ja esittelen sen sitten, kun se on Iinan haltuun päätynyt. Sillä aikaa käykää tutustumassa Ihanan Iinan kuvablogeihin, joista  Solmuja sisältää käsitöitä  ja Viivoja sikermiä kuvataidetta.

Ja kun kerran pääsin vauhtiin niin arvoin vielä toisenkin kerran. Osassa  kommentteja kun oli useampia ehdotuksia, niin laskin kaikki ehdotukset omiksi arvoikseen, jolloin sain ehdotusten kokonaismääräksi 13 (kun laskin punarinnan mukaan, kun mulle tuli siitä heti idea). Arpaonni tuli ja pusersi
Tadaa! Ehdotusta numero 11 eli Valpun lisä-ääntä Marian toivepostaukselle numero 3, joka koski tätä asiaa:



Onko se mummo? Vai onko se noita-akka?

Ei, se on Seurasaaren ulkomuseon kesätyöntekijä, ja Marian toivomuksena numero 3 oli "Seurasaari-raportti kesän lopulla: kävikö lopulta tylsäksi, tuliko jännetupen tulehdus jatkuvasta käsityön teosta, oliko muuten raskasta vaiko unelmatyö, mitä muuta funtsailit ;) "

Olen tosiaan kesän töissä Seurasaaressa ja henkilökohtaisen fb-tilini kaverit ovatkin jo saaneet Seurasaari-aiheisia päivityksiä ihan nokko. Ja syksyllä on sitten tänne blogiin tulossa kuulkaat sellainen raportti kuin vain viisi vuotta käsityönopettajakoulutuksessa täysipäiväisesti itsereflektioita kirjoittanut voi tehdä. 

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille ja onnittelut voittajille! Todennäköisesti parin vuoden päästä on seuraava pyöröluku saavutettu ja silloin lupaan taas arpoa!

maanantai 12. toukokuuta 2014

Pyörölukuarvonta




Kävi niin, että tänään olen blogannut 611 päivää ja blogini sivuja on katsottu noin 16,4 kertaa vuorokaudessa. Sehän tarkoittaa siis sitä, että tänään pyörähti kävijälaskurissa pyöreä luku 10000.
Sen kunniaksi järjestän arvonnan!


Ensin palkinnot.
 Arpaonnen suosima saa valita seuraavista toisen:

1) Minun kirjoman huoneentaulun valitsemallaan tekstillä, tai 
2) minun kirjoittaman blogitekstin valitsemastaan aiheesta.

Osallistuminen tapahtuu näin: Kommentoi tätä postausta keskiviikkoon 28.5. klo. 23.59 mennessä ja kerro kumman palkinnon haluaisit, sekä jos valitset palkinnon 1), niin mitä siinä lukisi, tai jos palkinnon 2) niin mikä olisi postauksen aihe. Jätä kommenttiin myös puumerkkisi ja jokin keino saada sinuun yhteyttä(kuten sähköpostiosoite), ellet kommentoi jollakin tavoin tunnistautuneena.

Ja koska aina on hyvä olla myös tapa tienata enemmän arpoja niin laitetaanpa vielä tällainen sääntö: Sitä useamman arvan saat, mitä useammin kommentoit, mutta joka kommentissa täytyy olla eri ehdotus huoneentauluksi tai jutun juureksi.

Oliko kylliksi epäselvää? Saa kysyä.
Mutta osallistumisaika alkaa än-yy-tee  NYT!

Ps. Älä hätäile, vaikka kommentti ei tulekaan heti näkyviin. Kaikki kommentit kulkevat minun hyväksynnän kautta, jotta yksikään niistä ei jäisi huomaamatta.

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Käyttämisen taito

Vaatteikas kevät. Osa 2. In english at the end.

Innoituksen Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka vuosi sitten kirjoitti muun muassa: Minusta on omituista, että vaatteiden tekeminen ja vaatteiden käyttäminen on eristetty täysin eri maailmoihinsa. Ikään kuin ne eivät varsinaisesti edes liittyisi toisiinsa.

Raiku on aivan oikeassa - vaatteiden valmistus ja käyttäminen on kirjaimellisesti eristetty täysin omiin maailmoihinsa, tai ainakin maailmankolkkiinsa. Tähän asiaan on nyt maailmanlaajuisesti ja näkyvästi tartuttu, kun 26.4. vietettiin Vaatevallankumousta. Vaatevallankumouksen päämäärä on reilu ja läpinäkyvä vaateteollisuus, ja sen tietoisuuden lisääminen, että teollisuudessa ei vain koneet pyöri ja tavaraa tule liukuhihnalta, vaan siellä työskentelee ihmisiä. 

 Pari vuotta sitten luulin, että sanat fashion ja muoti tarkoittavat vain muotiteollisuutta, mutta käsityötieteen opinnot ja erityisesti lehtori Ritva Koskennurmi-Sivonen ovat tehneet tehtävänsä. Muoti pitää sisällään paljon muutakin kuin siihen liittyvän teollisuuden ja sesongeittain vaihtuvan hypetyksen, mutta minun on vaikea oppia pois tuosta merkityksestä, jonka olen sille ensimmäisenä oppinut. Sanan fashion merkitys sen sijaan on alkanut jo iskostua mieleeni, se on nimittäin paljon laajempi kuin suomen kielen sana muoti, ja siten erittäin käyttökelpoinen. Muotihan liittyy pukeutumiseen ja pukeutuminen taas vaatteisiin, joiden käyttö on paitsi fyysisesti jopa elintärkeää, niin myös erittäin oleellista henkisesti ja sosiaalisesti. Niin että itseasiassa fashion eli muoti on valtava ja  mielenkiintoinen vyyhti asioita, ja se näkyi minusta erityisen hyvin Vaatevallankumouspäivänä.

Vietin Vaatevallankumouspäivää Helsingissä. Ensin olin opiskelukavereideni järjestämällä Vaatehuoltoasemalla, jossa jaettiin tietoa Vaatevallankumouksesta ja heräteltiin mielenkiintoa vaatteiden alkuperää kohtaan, ja samalla sai huoltaa vaatteitaan ja pidentää niiden elinikää. Sitten piipahdin Pop up Ilossa Ompelumielenosoituksessa, jossa ompelukoneet hurisivat bangladeshilaisen vaatetusteollisuustyöläisen työpäivän ajan, eli 12 tuntia, kun kuka tahansa sai tulla ompelemaan uutta tai korjaamaan vanhaa. Ja vaikka aihe oli vakava ja hiki valui ompelukoneen ääressä (kun lamput porottivat niin kuumasti), niin silti tuntui kuin olisi ollut virvoittavalla keitaalla kauppakeskus-aavikon keskellä. Illan vietin Pitsikirjan Riinan järjestämässä Parsintapajassa. Seura oli hyvää ja keskusteltavaa olisi riittänyt vielä vaikka kuinka, joten olisin innolla mukana Riinan ideoimassa keskustelukerhossa.

Tapahtumissa olivat selkeästi esillä ainakin seuraavat aiheet: vaatteet, vaatetusteollisuus, vastuullisuus, laatu,  korjaaminen, kädentaidot, kuluttaminen...Mikä niitä yhdistää?

Minun mielestäni vastaus on Craft of use, jonka suomentaisin ehkä näin: Käyttämisen taito. Ilokseni olin jo ennen Vaatevallankumouspäivää törmännyt tähän asiaan ja sillä löytämisen hetkellä huokaisin ilosta ja huojennuksesta: Tätä on tutkittu! Kyseessä on siis Lontoon taideyliopiston Kestävän muodin tutkimuskeskuksen tutkimushanke nimeltään Local Wisdom. Hankkeeseen liittyy kahdet nettisivustot, joista http://craftofuse.org on tiiviimpi ja teoreettisempi, kun taas http://www.localwisdom.info on oikea aarreaitta tällaiselle joka mielellänsä paitsi kertoo, myös kuuntelee tarinoita. Sinne on kerätty ympäri maailmaa kertomuksia ja kuvia käyttämisen taidosta, joka voi siis tarkoittaa monia asioita. Joka tapauksessa taito käyttää on edellytys kestävälle muodille, ja minun mielestäni myös kestävälle käsityölle. Mielestäni on ehkä yhtä tyhjän kanssa, jos on taito tehdä, mutta ei taitoa käyttää. Taito käyttää sen sijaan voi olla, vaikka ei olisikaan taitoa tai kiinnostusta tekemiseen.

Voi  joko te tiedätte kuinka mie rakastan sitä kun asiat saavat nimen! Kuinka helppoa taas onkaan, kun tiedän, että käyttämisen taidostahan se oli kyse sekä minun Taitoviikon haasteessani, että Raikun unelmien blogissa, joka yhdistäisi käsityöt ja muodin!

Ja kun nyt olen tässä kevään aikana vierinyt vaatteiseen suuntaan pitkin kaarevaa aika-avaruutta, niin oli tietysti vain ajan kysymys koska törmään tällaiseen asiaan kuin Me-Made-May, jonka voisin suomentaa näin: Ite tehty toukokuu. Kyseessä on yhdysvaltalaisen ompelubloggaaja Zoe Edwardsin vuonna 2010 ensimmäistä kertaa aloittama haaste, johon nykyisin osallistuu ihmisiä ympäri maailman. Mie tietenkin myös! Minun tapani on tämä: Aloin seurata Me-Made-May14 Pinterest-taulua, jolloin Me-Made-May14-taulun ylläpitäjä Jennifer Lauren antoi minulle oikeuden lisätä sille sisältöä. Mutta ei sillä kuvien lisäämisellä niin väliä - parasta on, että saan pinterest-seinälleni joka päivä kuvia ihmisistä ympäri maailmaa, jotka käyttävät vaatteita, joiden tekijöillä on nimi! Juuri sitä mitä toivoin Taitoviikon haasteelta ja vielä enemmänkin! Jihuu!

Muun muassa tämä kuva ja paljon, paljon muita löytyy  Me-Made-May'14 -Pinterest-taulusta.

I have been thinking about fashion and clothing intensively since the beginning of the year. I had my own challenge just a few weeks ago when we had The Week of Craft here in Finland. Then I heard about the Craft of use and I was so happy about it! Fashion Revolution was a great happening here in Helsinki. And finally the 1st of May I happened to heard about Me-Made-May and of course joined in!







perjantai 2. toukokuuta 2014

Taitoviikon haasteen loppuraportti

Kevät on ollut vaatteinen. Tässä ensimmäinen osa aiheesta.

14.-20.4. vietettiin Taidon ja käsityön viikkoa, jonka tarkoitus on "nostaa positiivisesti käsityön arvostusta ja innostaa ihmisiä tekemiseen." Minulla oli silloin omana tehtävänäni suoltaa sosiaaliseen mediaan päivän asu -kuvia, joissa on käsityöllisiä elementtejä. Nyt seuraa loppuraportti siitä haasteesta.

Tässä ensin Valaan villapaidan ja Pitsikirjan blogin innoittamana piirrettynä kaikki viikon aikana käyttämäni ja julkisesti näkyneet käsityölliset elementtini. Käsityöllisen elementin määrittelen niin, että jos voin sanoa nimeltä, kuka sen on tehnyt, niin se on käsityötä.

Maanantai: Kaisa-tädin neulomat sukat, itse tehty pirtanauha vyönä ja Tasapainokokoelman Ainon tekemä liivi. Supikkaat olen ostanut kirpputorilta, ja ne on todennäköisesti tehnyt joku jolla on nimi, mutta ikävä kyllä kengissä ole siitä mitään vihiä.

Tiistai: Sama liivi kuin maanantainakin, itse ompelemani trikoopaita ja entisen opiskelukaverini tekemät lasiset korvakorut.


Keskiviikko: Tänä keväänä tekemäni vesiputouskauluksellinen hienostunut T-paita, Talitintti-sukat ja jaloserpentiini-kiviriipus, jonka olen itse hionut ja istuttanut kultaiseen korupohjaan opiskellessani Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa. Pellavaneule on Pirita Pernu-Lehtinen Oy:n. En tiedä onko tämä kyseinen neule juuri itse Piritan valmistama, mutta hän taisi ainakin myydä sen minulle vajaa kymmenen vuotta sitten Sodankylässä. Ei ollut mikään halpa ostos opiskelijalle, mutta toisaalta on yhä edelleen käytössä kaikkein fiksuimpana luottovaatteena. Eikä ole näiden vuosien kuluessa mennyt miksikään, vaikka kerran kaatui mustikkamehuakin päälle (äiti teki taikoja tahranpoistoaineella, ja mustikat rinnuksilla on enää muisto vain). 

Torstai: Sama hienostunut T-paita kuin keskiviikkonakin - tosin vähemmän hienostuneesti ryppyisenä ja latistuneena vimmaisen pyöräilyn ja juoksun jälkeen (ehdin siihen bussiin!). Neule on tähän mennessä ainoa koneneulomani vaatekappale. Jalassa on sukat, joiden malli kulkee nimellä körttisukat.


Taitoviikon lopulle sattui juhlavia vapaapäiviä, joita myös pääsiäiseksi kutsutaan. Mulle tällaisten juhlapyhien merkitys on vain lähinnä levossa ja rauhassa, joten asut ovat sen mukaisia.

Perjantai: Pari vuotta sitten urheiluvaatekurssilla tekemäni kokonaisuus: collegehousut ja trikoopaita. Olen saanut oppia ettei värisilmäni ole mikään sovinnaisin, kun minusta enempi on parempi ja vielä mahdollisimman eri puolilta väriympyrää, kiitos. Erityisesti rakastan vihreän ja violetin yhdistelmää. Muistan kun ensimmäisellä luokalla tein koristetyynynpäällisen: virkkasin neliöitä ja ne ommeltiin taustakankaalle. Olisin halunnut violetin taustakankaan, mutta opettaja ohjasi valitsemaan saman sävyisen vihreän kuin virkkauksessa käytetty lankakin. Se violetti kangas oli kylläkin vuorikangasta, niin että materiaalin puolesta se ei olisi ollut paras mahdollinen, mutta vähän kyllä vieläkin kaihertaa muisto sen ihanan, sykkivän vastaväriharmonian menetyksestä. 

Lauantai: Ei muutoksia edelliseen päivään, mutta kuvassa näkyvät ulkovaatteet joita käytin koko viikon. Pipon olen tehnyt itse villan karstaamisesta alkaen ja sormikkaat neuloin uutena vuotena.


Sunnuntai: Nanson trikoosta tänä keväänä ompelemani mekko ja villasukat, jotka olivat neljä vuotta kesken, mutta valmistuivat taitoviikon päätteeksi, kun niin päätin. 


Innoituksen tähän Taitoviikon viettoon sain Outo lintu linnassa -blogin Raikulta, joka kirjoitti aiheesta jo vuosi sitten. Mutta koska nyt on kaarevassa aika-avaruudessa lähtenyt liikkeelle niin monia asioita, niin aloitan ihan kokonaan uuden postauksen. 

Jatkuu piakkoin...